Tarvitseeko metsäsi hoitoa?

Satuin vaimon kanssa patikkaretkelle kansallispuistoon. Vaimo tarkkaili luontoa kokonaisvaltaisesti ja minä katselin puita. Katsettani liiemmin teroittamatta näin ympärilläni tukkipuita, vaikka metsää ei ollut kuunaan hoidettu. Maallikon silmään tukkipuut näyttivät jopa parempilaatuisilta kuin hoitometsissä. Sain vaikutelman, että metsä kehittyy ja tuottaa tukkia omin nokkinensa, ilman että ihminen hoitaa sitä.

Hoitamatonta metsää

Metsiä ruvettiin hoitamaan enemmälti vasta 1950-luvulla. Ne metsiköt, joita viime vuosikymmeninä on avohakattu, ovat kasvaneet nuoruusvaiheensa hoitoa vailla. Niistä on kuitenkin tullut varttuneita metsiä, joiden puu on parempilaatuista kuin metsiköissä, joita on kasvatettu ”hyvän metsänhoidon” oppien mukaisesti.

Metsät ovat selvinneet tuhansia vuosia ilman, että ihminen olisi niitä hoitanut. Myrskytuhon tai metsäpalon jäljille on syntynyt männyn tai lehtipuiden muodostamia taimikoita. Ne harvenevat nuoruusvaiheessa, joskus voimakkaasti ja äkillisesti niin, että kilpailussa jälkeenjääneet puut taipuilevat, katkeilevat ja kuolevat. Voi syntyä vaikutelma, että metsikköä on kohdannut tuho. Kyseessä on kuitenkin normaali vaihe, joka ei pysäytä metsän kehitystä. Vähitellen metsä harvenee edelleen ja jossakin vaiheessa siihen alkaa muodostua alikasvosta. Koska päällyspuusto pysyy elossa jopa vuosisatoja, metsiköstä tulee eri-ikäinen ja erirakenteinen. Suuria puita kuolee, ts. metsikössä tapahtuu yläharvenemista. Metsikkö pysyy erirakenteisena seuraavaan suureen myrskyyn tai metsäpaloon saakka, johon voi vierähtää satoja vuosia.

Alikasvoksena syntyneessä nuorennoksessa on kokovaihtelua.

Kehittyäkseen ja säilyäkseen metsä ei tarvitse hoitoa. Metsä ja metsän eliöstö voivat sitä paremmin, mitä vähemmän ihminen hoitaa niitä. Metsä ei tarvitse ihmistä yhtään mihinkään, mutta ihminen tarvitsee metsää.

Hoidon avulla ihminen pyrkii vaikuttamaan metsän kehitykseen niin, että metsä tuottaisi enemmän niitä hyödykkeitä ja palveluja, joita hän haluaa saada. Metsäammattilainen luulee tietävänsä keinoja, joilla tuotantoprosessia voidaan parantaa. Historia on kuitenkin opettanut, että aika monta kertaa on tiedetty väärin. Merkittävä osa aktiivisesti edistetyistä ”hoito- ja parannustoimista ”on osoittautunut virheratkaisuiksi, joista on luovuttu joko vähin äänin tai äänekkäiden metsäkiistojen seurauksena.

Puuntuotannon tehostaminen tapahtuu aina jonkin muun kustannuksella. Hoidollaan ihminen on tullut hävittäneeksi metsistä monia eliölajeja ja tehnyt toisista uhanalaisia. Puuntuotannon kannattavuutta laskettaessa ei yleensä oteta huomioon niitä haittoja, joita metsänhoidosta aiheutuu vesistöille, metsän monimuotoisuudelle ja virkistyskäyttäjälle. Jos nämä hinnoiteltaisiin, kannattavinta olisi luultavasti mahdollisimman vähähoitoinen metsätalous, joka noudattelee luonnon omaa kehitysprosessia.

Vasemmalla toistuvasti alaharvennettua, oikealla hoitamatta kasvanutta metsää. Puun kokonaistuotos (tämänhetkinen tilavuus + tähänastinen hakkuukertymä + luonnonpoistuma) on mittausten mukaan molemmissa sama.

Tätä taustaa vasten herättää kummastusta se luontevuus, jolla metsäammattilaiset puhuvat metsän kunnostuksesta, metsänparannuksesta ja hoitotarpeesta. Sairaita hoidetaan, viallisia kunnostetaan ja huonoja parannetaan. Ovatko hoitometsät niin sairaita ja epäkelpoja, että niitä pitää koko ajan kunnostaa? Luonnonmetsä ei tarvitse ihmisen hoitamista eikä ihminen pysty sitä parantamaan.

Voi olla, että ihmisen perustamia metsiä onkin tarpeen hoitaa enemmän kuin luonnon synnyttämiä. Istutetut taimet koetaan niin arvokkaiksi, että ne pitää vapauttaa luonnontaimien kilpailulta, maksoi mitä maksoi. Ihminen pyrkii luomaan mahdollisimman tasakokoisia taimikoita. Puut kasvavat tasatahtia eikä yksikään pääse kilpailussa voitolle. Tämä johtaa latvusten supistumiseen, ellei taimikkoa tai nuorta metsää harvenneta.

Luontaisesti syntyneissä taimikoissa ja alikasvoksissa on kokovaihtelua, mikä suurenee taimien kasvaessa. Kookkaimmat taimet eivät ole vaarassa, vaikka taimikkoa ei hoidettaisi. Tosin näihinkin taimikoihin metsäammattilainen suosittaa taimikonhoitoa, jossa poistetaan ne puut, jotka luonto harventaisi ilmaiseksi. Seurauksena on kasvamaan jätetyn puuston lisääntynyt oksikkuus.

Kysymys: ”Tarvitseeko tämä metsä hoitoa?” Vastaus: ”Ei tarvitse”

Hoito ei välttämättä lisää puuntuotosta eikä metsänkasvatuksen kannattavuutta. Itse asiassa metsänhoidon oppikirjoista on voinut jo pitkään lukea, että puuntuotosta ei voi metsänhoidolla lisätä. Metsissä tehdyt mittaukset vahvistavat tämän. Monien hoitotoimien taloudellinen kannattavuus on heikko, mikä on tullut julkisesti myönnetyksi sitä kautta, että toimenpiteisiin myönnetään valtion tukia. Kannattava toimintahan ei tukiaisia tarvitse.

Tätä metsää ei hoideta. Metsästä käydään silloin tällöin hakkaamassa tukkipuita. Metsätalous on kannattavaa, vaikka metsä on pohjoisessa ja kasvupaikka on karu.
Hoitamaton metsä ei ole romahtanut.

Metsäammattilaisten suhtautuminen metsäluontoon on ollut perin epäkunnioittavaa. Metsän hoito on ollut paremminkin luonnon alistamista ja kesyttämistä, ja voimallista taistelemista metsän luontaista kehitystä vastaan. Tällainen metsänhoito tulee kalliiksi ja johtaa ekologisesti huonoihin tuloksiin.

Eri tavoin käsiteltyjen koealojen kokonaistuotos Vessarin koekentällä. Suluissa oleva luku on koealojen lukumäärä. Kontrolli tarkoittaa metsää, jota ei suojuspuiden poiston jälkeen ole hoidettu eikä harvennettu.

Metsänhoidossa opetetaan vieläkin yliopistoja myöten, että metsä tarvitsee hoitoa. Opiskelijoita opetetaan arvioimaan taimikonhoitotarvetta, harvennustarvetta ja kunnostustarvetta ikään kuin metsä oikeasti tarvitsisi näitä toimenpiteitä. Useimmat opiskelijat omaksuvat tämän absurdin ajattelutavan mukisematta ja välittävät sen sujuvasti seuraavalle metsäammattilaissukupolvelle.

Muualla metsien hakkuuta ja hoitoa rajoitetaan, koska ajatellaan, että hakkuut vähentävät metsän tuottamia hyötyvaikutuksia. Jos Suomen metsien käsittelyssä otettaisiin huomioon muutkin metsän antimet ja hyötyvaikutukset kuin puu, ja rahan tuhlauksen sijasta ajateltaisiin kannattavuutta, päädyttäisiin meilläkin nykyistä vähähoitoisempaan ja luonnonmukaisempaan metsätalouteen.

Timo Pukkala

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Arvometsän blogipalstalla

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: