Kannattaako istuttaa kuusta?

Viljelymetsätalouden kannattavuus lasketaan diskonttaamalla kaikki kiertoajan tulot ja menot kiertoajan alkuun ja laskemalla näin saadut nykyarvot yhteen. Jos nykyarvo on positiivinen vaikkapa neljän prosentin korkokannalla, viljelyinvestoinnin kuvitellaan tuottavan vähintään neljän prosentin tuoton sijoitetuille rahoille. Laskelma pitää sisällään oletuksen, että aukko ei tuota mitään, ellei sitä viljellä, eli kaikki kasvu ja hakkuutulo olisi viljelyn ansiota. Lisäksi yleensä oletetaan, että viljely onnistuu aina.

Nämä oletukset johtavat siihen, että metsänviljelyinvestoinnin kannattavuutta yleensä yliarvioidaan. Sekä viljelty että viljelemätön hakkuuala tuottavat tuloja vaihtelevasti sen mukaan, paljonko luonnontaimia saadaan, miten hoitotoimet onnistuvat, minkä verran tuhoja sattuu esiintymään ja millä hinnalla puuta onnistutaan myymään. Parhaat viljelemättä jätetyt aukot tuottavat enemmän kuin heikoimmat viljelymetsät (kuva 1). Kun aukko istutetaan, saadaan enemmän tuloja kuin jos aukkoa ei istuteta. Ei kuitenkaan ole selvää, onko hakkuutulojen nykyarvon lisäys riittävä kattamaan kustannusten lisäyksen. Suuremmilla korkokannoilla tulojen lisäys on harvoin riittävä.

Kuva 1. Sekä viljelty että viljelemätön aukko tuottavat vaihtelevasti hakkuutuloja. Vain hakkuutulon lisäys voidaan lukea viljelyn ansioksi.

Metsänomistaja, joka ei viljele hakattua aluetta, voi sijoittaa säästyneet rahat muualle. Sen lisäksi hän saa kaiken sen, minkä metsä tuottaa istuttamatta. Viljelysijoituksen on tuotettava enemmän kuin nämä kaksi tulonlähdettä yhteensä, jotta se olisi metsänomistajalle kannattavampi vaihtoehto. Otetaan esimerkki. Viljavalla kasvupaikalla istutus taimikonhoitotöineen ja maanmuokkauksineen maksaa 2500 €/ha. Viljelymetsän kiertoaika on 60 vuotta, ja pääoman tuottovaatimus on 4 %. Viljelyinvestointi (2500 €/ha) kasvaisi vaihtoehtoisessa sijoituskohteessa 60 vuodessa loppuarvoon 26299 €/ha. Jos kuutiometrin arvo on 40 €, 60 vuoden päästä olisi hakattava 657 m3/ha, jotta saataisiin saman verran kuin vaihtoehtoisessa sijoituksessa eli 26299€/ha. Tämä vastaa keskimääräistä vuotuista kasvua 11 m3/ha, mikä saattaa olla vielä juuri ja juuri mahdollista parhaiden kasvupaikkojen istutuskuusikoissa. Jos kuitenkin luonnon kylvämä metsikkö tuottaisi 6 m3/ha vuodessa, viljelymetsän olisi tuotettava 11+6 = 17 m3/ha vuodessa, jotta viljely olisi metsänomistajan kannalta viisaampi päätös kuin viljelemättä jättäminen ja säästyneiden rahojen sijoittaminen muualle. Tällainen tuotos ei enää ole Suomessa mahdollinen.

Kuva 2. Itsestään syntynyt metsä on usein erinomainen.

Useat metsänviljelyn koekentät osoittavat, että avonainen metsämaa taimettuu Suomessa itsestäänkin. Viljelyllä saavutetaan ainoastaan aikavoittoja, tosin aina ei niitäkään. Lisäksi metsään saadaan haluttua puulajia, joka on useimmiten kuusi. Jotta kuuset kasvaisivat joutuisasti, niiden ympäriltä raivataan tuhatmäärin luonnon kylvämiä rauduskoivuja, vaikka rauduskoivukin olisi kasvupaikalle sopiva puulaji. Jotkut metsänomistajat ovatkin ymmärtäneet istuttamisen osittaisen turhuuden ja istuttavat ainoastaan 1000 tainta hehtaarille siltä varalta, että luonnontaimia ei tulekaan joka paikkaan. Metsänomistajan kannaltahan ongelma on, että istutushetkellä ei voi varmasti tietää, kuinka hyvän taimikon luonto kylväisi.

Viljelymetsätaloutta on puolusteltu mm. sanomalla, että jalostetut istutuskuuset kasvavat selvästi paremmin kuin kasvumallit ennustavat, minkä vuoksi taloudelliset laskelmat aliarvioivat viljelymetsätalouden kannattavuutta. Toisaalta myös viljelymetsätalouden kustannukset ovat nykyisin suuremmat kuin useimmissa taloudellisissa laskelmissa on oletettu. Lehtomaisen kankaan kuusikossa on maanmuokkauksen, istutuksen, varhaisperkauksen, ja taimikon harvennuksen lisäksi tehtävä vielä pari ruohousta, jotta kuusentaimien elossaolo ja kasvuunlähtö olisi taattu. Kokonaiskustannukset voivat hyvinkin olla reippaasti yli 2000 €/ha. Kun sekä kasvu että kustannukset korjataan nykytasolle, saadaan seuraavia optimointituloksia (OMT-kuusikko, harvennukset alaharvennuksia, kiertoajan kuluessa 2 harvennusta, suurin sallittu harvennusvoimakkuus 35 % pohjapinta-alasta):

Korkokanta, jolla nykyarvo painuu negatiiviseksi, ei siis ole suurentunut eli viljelyinvestoinnin kannattavuus ei ole parantunut. Kasvu on kyllä parantunut tuntuvasti.

Kuva 3. Tätäkään avoalaa ei tarvitsisi muokata eikä istuttaa.

Kuusikuitupuun hinta on ollut laskusuunnassa muihin puutavaralajeihin nähden (kuva 4). Puun muuttuva käyttö ja kuusikuitupuun ylitarjonta jatkanevat samaa trendiä. Nykyisin nimellä kuitupuu tunnettua puuavaralajia käytetään tulevaisuudessa moniin erilaisiin tarkoituksiin, mukaan lukien energian tuotanto ja petrokemian tuotteet. Lähes kaikissa tuotteissa tilavuutta parempi hinnoitteluperuste on kuiva-aineen määrä, joka esimerkiksi koivupuussa on 40 % suurempi kuin nopeakasvuisessa kuusessa (kuva 5).

Kuva 4. Eri puutavaralajien hintakehitys (vuoden 2010 loppu = 100) Metsäntutkimuslaitoksen mukaan. Huomaa kuusikuitupuun hintakehitys.

Suomen puulajeista kuusi on herkin erilaisille tuhoille. Ilmaston lämpenemisen myötä kuusenjuurikääpä leviää kohti pohjoista. Lisääntyvät kuivuusjaksot rassaavat eniten kuusta. Kuivuudesta kärsivät kuuset ovat alttiita kirjanpainajille, varsinkin jos ne kasvavat avohakkuualan laidalla, jossa tuuli heikentää niitä kuusia, jotka eivät kaadu tai katkeile. Ilmastonmuutoksen myötä lyhenevä routajakso lisää tuulenkaatojen määrää. Kuusia lakoaa, jos talven kovat tuulet osuvat avohakkuualan reunaan, kun maa on sula ja märkä. Uusin huomiota saanut tauti on mustakoro, joka parhaillaan tuhoaa istutuskuusikoita Pohjois-Savossa. Olisikohan seuraava tulokas Siperian mäntykehrääjä, joka nimestään huolimatta on kuusen tuholainen. Kehrääjä leviää parhaillaan Venäjällä länttä ja Suomen rajaa kohti.

Kuva 5. Kuusessa on vähän kuiva-ainetta koivuun verrattuna.

Tutkimusten mukaan viljelypuu on huonolaatuisempaa kuin luontaisesti syntyneen metsikön puu. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan tämä pätee myös kuuseen (kuva 6).  Tätä tietoa vasten onkin mielenkiintoista lukea huolestuneita kirjoituksia kuusen laadusta jatkuvassa kasvatuksessa. Rungon sisäosat muka halkeilevat suuren tiheysvaihtelun takia tai rungon alaosassa on liikaa oksia. Hauska sattuma on, että näistä seikoista on huolestuttu juuri nyt, kun jatkuvan kasvatuksen uhka on ruvennut leijumaan valtakunnan metsien yllä. Suomessahan on vuosikymmeniä hakattu etupäässä kuusikoita, jotka ovat kasvaneet nuoruusvaiheensa alikasvoksina. Nytkö vasta näihin kuusiin on yht’äkkiä ilmaantunut laatuvikoja?

Kuva 6. Keskimääräinen tukkivähennys läpimittaluokassa 26–30 cm. Tukkivähennys on osuus, joka laskennallisesta tukkitilavuudesta joudutaan tekemään kuitupuuksi puun huonon laadun takia. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, uutiskirje 2013-03.

Avohakkuu maanmuokkauksineen turmelee maiseman, mustikan varvuston ja tutut ulkoilureitit vuosikymmeniksi, lisää hiilipäästöjä ja johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen ja ravinteiden huuhtoutumiseen. Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista vastustaa avohakkuita ja viljelymetsätaloutta. Metsätalous, joka ei vastaa kansalaisten käsityksiä hyvästä metsän hoidosta ja joka johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen, on epäeettistä ja lyhytnäköistä luonnonvarojen hyödyntämistä tulevien sukupolvien kustannuksella. Useimmissa sivistysmaissa pyritäänkin ponnekkaasti eroon avohakkuista ja istutusmetsistä. Suomi on tässä asiassa näköjään pudonnut kehityksen kelkasta. Eikö Suomen pitäisi olla metsätalouden kärkimaa eikä mikään takapajula?

Kuusen hiilijalanjälki on Suomen puulajeista huonoin. Tämä johtuu siitä, että merkittävä osa kuusipuusta päätyy vieläkin mekaaniseen massateollisuuteen, joka kuluttaa erittäin paljon energiaa. Männystä ja koivusta tehdään kemiallista massaa, jossa energiankulutus on pienempi.

Milloin avohakkuu ja kuusen istutus sitten on kannattavaa? Se on kannattavaa silloin, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

  • Pääoman tuottovaatimus on alhainen
  • Kasvupaikka on viljava ja etelässä
  • Vertailukohta asetetaan väärin
  • Riskejä ei oteta huomioon
  • Rumuutta ei katsota haitaksi
  • Riistasta ja mustikoista ei ole niin väliä
  • Luontoarvoja ei oteta huomioon
  • Hiilitasetta ei oteta huomioon

Timo Pukkala

Kirjoitus on julkaistu aiemmin hieman eri muodossa Arvometsän blogipalstalla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: